Vuoden viimeinen

Kappelin Helsinki Design-menu

Vuosi lähenee loppuaan yhtä tarmokkaasti kuin seuraajansa tekee tuloaan. Ja kun vuosiluku tulevana viikonloppuna vaihtuu, muuttuu myös Helsinki vuoden designpääkaupungiksi. Olen asiasta aika innoissani! Onnea Helsinki!

HOK-Elanto toimii yhtenä designpääkaupungin pääyhteistyökumppanina ja sain heiltä tästä syystä  lahjakortin, jolla pääsimme Tuomaksen kanssa maistelemaan Ravintola Kappelin uutta, seitsemän ruokalajin Helsinki Design-menua. Käytimme lahjakortin välipäivinä, kun mieli teki jo jotain muuta kuin joululaatikoita. Kutkuttavaa, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin ruokaillut ulos päin viehättävältä näyttävässä Kappelissa.

Ensin piti toki mokata sen verran, että unohdin pyytää ruuat lihattomina. Myöhemmin itsekritiikkini ei enää sallinut vaihtaa jo pöytään kannettuja annoksia, joten annoin olla. Sitä paitsi menussa ei ollut kuin yksi porollinen annos - lopuissa oli joko kasviksia, kalaa tai äyriäisiä. Kelpasi!

Ensimmäiset annokset olivat kylmäsavusilakka skagen ja karjalanpiirakan päällä tarjoiltua poromoussea ja poronkieltä karpalokastikkeella. Pidin kylmäsavusilakasta paljon, mutta Tuomaksen mielestä kummatkin annokset olivat vähän mauttomia.

Kolmas ruokalaji totteli nimeä pieni hunajainen salaatti, mikä maistui omalla kielelläni kuitenkin enemmän sinappiselta. Annoksen juju piili ilmeisesti voimakkaassa kastikkeessa, sillä itse salaatin raaka-aineet eivät olleet hääppösiä. Perus heviä. Iittalan ego-kupista tarjoiltu jokirapukeitto tilliöljysilmällä oli puolestaan oikein pätevää, vaikkakin koostumukseltaan meidän makuun aavistuksen liian lirumaista. Mutta makuasioitahan nämä.

Viidennen ruokalajin maukkaat herkkutatit timjamismetanassa olivat mielestäni menun parasta antia heti, kun asetelman pilannut pekoni oli heitetty kanssaruokailijan lautaselle. Niin överiä, niin ihanaa! Metsäsienet ja smetana - voisin elää niillä.

Suolaisen osuuden kruunasi  paistettu siika hollanninkastikkeen, pinaatin, paksoin ja voipottujen kanssa tarjoiltuna. Harmikseni olin ahtanut itseni jo niin täyteen, että pääruoka rupesi vähän tökkimään. Kalassa oli kuitenkin erinomainen kypsyys ja kastike amatöörin arvioimana itse tehtyä - ei tetrasta.

Jälkiruokatarjonta turvautui liian mauttomaan raparperisorbettiin ja rommipäärynään, sekä Kappelin makeaan, mikä käsitti pienen suklaatryffelin. Ei mitään tajunnan räjäyttävää ikuiselle creme bruleen tilaajalle. Tosin ymmärrän myös hyvin, miksi raparperisorbetti on haluttu liittää juuri suomalaisuutta alleviivaavaan menuuseen.

Ilta Kappelissa oli kaikin puolin ihana ja tunnelmallinen, mutta näin loppuun on pakko marista vähän meitä palvelleesta tarjoilijasta. Tiedän, että laskumokia sattuu ja aterimia voi tipahdella lattialle keneltä hyvänsä ja muulloinkin kuin maanantaisin, mutta mielestäni oli vähän epäammattimaista jättää kertomatta asiakkaille, mitä pöytään kannettu annos sisältää. Etenkin, kun kyse oli näinkin monen ruokalajin menusta ja itse ruokalistaa ei ollut enää pöydässä. Muiden tarjoilijoiden kohdalla tätä ongelmaa ei nähdäkseni onneksi ilmennyt, eli sama vika ei toistunut kaikissa Kappelin työntekijöissä.

Loppuarvosanaksi Helsinki Design -menulla antaisin ihan kivan kasi plussan. Menussa oli selvä suomalainen punainen lanka ja sekä annosideat että suurin osa toteutuksestakin toimi. Muutamien ruokien makumaailmat olivat silti jääneet vaisuiksi. Vai mahtoiko tämä johtua vain kokista? Mene ja tiedä.



Pancotto

Tomaattia, leipää, kananmunaa, parmesaania... samassa sopassa! Sitä on italialainen tomaattikeitto pancotto. Maistoin pancottoa ensimmäisen kerran syksyllä tomaattitehtailijan Muttin oman kokin Carlo Cassonin valmistamana enkä itseasiassa hirveästi pitänyt siitä. Onneksi ymmärsin antaa keitolle kuitenkin uuden mahdollisuuden turvanani oma maustekaappini.

Pancotto on rakenteeltaan melkein kuin tomaattipuuroa. Kananmuna ja leipä tekevät siitä todella tuhtia ja jaksoin syödä sitä illalliseksi hädintuskin yhtä lautasellista. Ihan loistavaa vatsantäytettä siis sellaiselle, joka pitää tomaattikeitosta, mutta jolle perinteinen soppa on liian kevyttä.

PANCOTTO - ITALIALAINEN TOMAATTIKEITTO (4-6 hengelle)

4 rkl oliiviöljyä
3 isoa valkosipulinkynttä
kuivattua tai tuoretta rosmariinia
2 tlk korkealaatuista tomaattimurskaa
2 dl vettä
ripaus sokeria
loraus balsamiviinietikkaa
200 g  kuivattua vaaleaa leipää
2 dl vahvaa kasvislientä
suolaa ja pippuria
3 luomukananmunaa
2 rkl tuoretta persiljaa
150 g raastettua parmesaania

1. Ruskista öljyssä miedolla lämmöllä rosmariini ja viipaloitu valkosipuli.
2. Lisää tomaattimurska ja 1-2 dl vettä. Vettä voit lisätä myöhemminkin tarpeen mukaan. Keitä 10 minuuttia.
3. Lisää pienen pieneksi kuutioitu leipä, kasvisliemi, suola ja pippuri. Keitä 15 minuuttia. Jos haluat keitosta tasaisempaa, soseuta keitto
4. Sekoita erillisessä kulhossa kananmunat, persilja, parmesaanijuusto ja lisää seos sekoitellen keiton joukkoon. Hauduta vielä noin 3 minuuttia.

Alkuperäinen ohje: Liemessä-blogi



Taivaallinen talvisalaatti

Turvottiko joulu? Suosittelen mainonnallaan päivittäistä raivoa valtakuntaan levittävien ruuansulatusjugurttien sijasta pientä kevennystä välipäiville. Vähäkin riittää.

Bloggasin tämän taivaallisen talvisalaatin ohjeen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten vanhan blogin puolella ja porkkanat ovat paahtuneet sen jälkeen keittiössämme talvisin säännöllisin väliajoin. Salaatin mausteissa ja raaka-aineissa piilee niin hurmaavat makunyanssit, että ah, täydellistä! En kykene muuta kuin kittämään Jamie Oliveria tästäkin ohjeesta.

TALVISALAATTI (neljälle)

500 g porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1-2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
2 kourallista hyviä salaatteja
(2 nippua krassia)
1,5 dl ranskankrmaa

4 rkl paahdettuja siemeniä

1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. 

2. Pese porkkanat huolellisesti ja halkaise pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.
3. Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa huhmaressa chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa. 

4. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan/pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia.

5. Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.
6. Paahda leipäviipaleet, revi palasiksi ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle ranskankermaa, ripottele paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Ohje: Jamie Oliver: Jamien Kotona (s. 370)

Sohvaperuna

Rötväys - parasta joulussa.

Joulupavlova

Kuvittelin ihan tosissani vielä viikko sitten osaavani valmistaa jouluiset creme bruleet aattoillan joulupöytään. Siis mitä vaikeita vaiheita niissä voi muka olla? Paitsi toki ne, joissa en saanut koe-erää lainkaan hyytymään ja vastahankittu tohottimeni oli polttaa pöytäliinan, käteni ja tietysti bruleen sokerit ihan pikimustiksi. Tuskissani heivasin idean ihan sinne itseensä ja siirryin suunnitelma beehen: jouluiseen pavlovaan. Onnistunut veto.

Joulupavlovan ohjeen löysin Katja Bäcksbackan kokoamasta Ruokatorstain Joulu -kirjasta ja ihastuin päätä pahkaa kakun koristeellisuuten ja rommissa muhineisiin luumuihin, jotka antavat hurmaavan twistin täytteelle. Koristeluun käyttämäni valkosuklaashampanjatryffelit ovat Lasipalatsissa sijaitsevasta Caffista, joka onnistui vetämään minua magneetin lailla puoleensa koko joulunalusviikon. Syytän siitä puljun myymää maailman parasta merisuolalla maustettua luomumaitosuklaata. Voi nam.

JOULUPAVLOVA (noin kahdeksalle)

LUUMUT ROMMILIEMESSÄ:

1 dl kylmää vettä
1 dl tummaa rommia
1/2 dl sokeria
250 g kivettömiä, pehmeitä luumuja

MARENKIPOHJA:  

6 valkuaista
1 maustemitta suolaa
3 dl sokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoja
1 1/2 tl vaaleaa balsamietikkaa

TÄYTE: 

3 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
(1 rkl sokeria)
puolet rommiluumuista

PÄÄLLE: 

puolet rommiluumuista
tuoreita viikunoita tai muita hedelmiä
valkosuklaatryffeleitä
punaviinimarjoja

1. Tee rommiluumut jo edellisenä päivänä. Kiehauta rommiliemi, ota kattila levyltä ja pane luumut liemeen. Kääntele luumuja liemessä, kunnes liemi on jäähtynyt. Pane luumut liemineen suljettavaan rasiaan ja jääkaappiin pavlovan täytteen valmistamiseen asti.

2. Ota leivinpaperi ja piirrä siihen halkaisijaltaan 24 sentin ympyrä. Pane paperi toisinpäin uunipellille, jolloin ympyrän ääriviivat näkyvät läpi. Voitele ympyräkohta kevyesti.

3. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Ota puhdas, kuiva kulho. Erottele kulhoon munista valkuaiset. Varo, ettei yhtään keltuaista joudu valkuaisten joukkoon, koska silloin valkuaiset eivät vaahtoudu.

4. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella ja lisää suola vatkaamisen aikana. Lisää sokeri vähitellen kolmessa erässä samalla vatkaten ja sekoita viimeiseen sokerierään maissitärkkelysjauhot. Lisää lopuksi viinietikka ja vatkaa, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää.

5. Pursota tai levitä vaahto pehmeästi lusikalla leivinpaperille ympyrän sisälle. Muotoile keskelle matalampi kohta täytettä varten.

6. Nosta pelti uuniritilälle uunin alaosaan ja paista pohjaa noin 1 1/2 tuntia.

7. Kun marenkipohja on jäähtynyt, irrota se varovasti ja nosta lastojen avulla tarjoiluvadille.

8. Valuta luumut. Ota puolet ja leikkaa ne kuutioiksi. Vaahdota kerma kovahkoksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja paloitellut luumut. Sekoita varovasti.

9. Lusikoi kermavaahto marenkipohjan keskelle. Koristele kakku.

Ohje: hs.fi

Neljä kiloa lanttua ja hyvää joulua

Rentouttavaa jouluaattoa kaunokaiset! Vielä ehdin julkaista ohjeen näihin ruokablogistanian hittirieskoihin, joita varten olen ehtinyt soseuttaa puolikkaan joulukuun aikana 4 kiloa lanttua. Ehkä enemmänkin. Kuka näitä laskee? Järkyttävän hyviä ja toimivat etenkin munavoin ja/tai savukalan kera. Slurp!

Tätä joulua meillä vietetään ruokien osalta mahdollisimman perinteisesti niin, ettei niitä jouluruokia oikeasti tee mieli ennen kuin vasta vuoden päästä. Olen aina rakastanut jouluherkkuja pipareita, vihreitä kuulia ja sika-asioita lukuun ottamatta, enkä juurikaan salaile saati häpeä asiaa. Suosikkejani joulupöydästä ovat riisipuuro sekametelisopalla, rosolli kermavaahdolla, kaikki kalat ja mädit, lanttulaatikko sekä hyvin imelletty perunalaatikko, jota valitettavasti saa liian harvoin. Tänä vuonna ajattelin kruunata aattoillan aterian näyttävällä joulupavlovalla, josta julkaisen reseptin huomenna jahka onnistun mokomassa :)

Lihottavaa joulua!

 

LANTTURIESKAT (6 kpl, joten tee tuplana! Triplana vielä parempi)

300 g lanttua

1 dl luomumaitoa

1 muna

vajaa 1½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

ripaus sokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

1. Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. 

2. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä.

3. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi.

4. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Ohje: Ruokahommia

Riks, raks ja poks

... sanoi läppärini reilu viikko sitten ja lopetti bloggaamisen kuin seinään. Oletin selviäväni kuolonkorinoista vain uuden Asus Zenbookin tilauksella ja litralla riisisukaata. Taisin olettaa oikein.

Innostuin taas riisisuklaista noin 15 vuoden tauon jälkeen nähtyäni nämä Sillä Sipulien söpöt namut. Vietin lapsena lähes koko joulukuun kädet kainaloita myöten sulassa suklaassa ja riisimuroissa, joten sikäli kuvio oli suklaaholistille tuttua. Kookosrasva sulaksi, sekaan kaakaojauhe ja riisimurot ja seos vuokiin. Se, minkä olin unohtanut, oli riisisuklaamassan saaminen makeivuokiin. Älytöntä ja sottaista hommaa! Jaksoin täyttää juuri ja juuri kuvissa näkyvät vuoat ja siirryin niiden jälkeen isompiin muffinssivuokiin. Suosittelen muillekin herkkähermoisille!

 

RIISISUKLAA

125 g kookosrasvaa

2 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl riisimuroja 

(nomparelleja koristeluun)

1. Sulata kookosrasva kattilassa ja ota kattila pois levyltä.

2. Lisää rasvaan sokeri, siivilöity kaakaojauhe ja vanilliinisokeri. Lisää riisimurot.

3. Ota kahdella lusikalla kokkareita vadille tai makeisvuokiin. Anna kovettua kylmässä. 

Ohje: hs.fi 

Voi elämän kevät!

 

En ole ikinä lämmennyt vihreälle tai sen eri sävyille sisustuksessa, mutta voi elämän kevät, mitä Vallila taas teki! Näistä kevään 2012 kuoseista minut hurmasi ainakin turkoosiin taipunut, super-suosittu Erik Bruunin Jaffa sekä Matleena Issakaisen Katajanokka ja Riina Kuikan Helsinki, jotka ovat kumpikin jatkoa Vallilan Helsinki-rakkaudelle. Silti oma suosikkini mallistosta on ehdottomasti Saara Eklundin satumainen Sydänkäpy, jota tullaan saamaan myös oranssina ja purppurana.

Vallilan kevätmallisto saapuu kauppoihin tammi-helmikuussa ja kaikki uutuudet on nähtävissä täällä. Löytyykö suosikkeja?.

Kuvat: Vallila Interiorin Facebook-sivut

Gratinoidut viikunat

Suhteeni viikunoiden kanssa on ollut katkolla siitä lähtien, kun huomasin pystyväni juuri ja juuri pitelemään tuoretta hedelmää käisissäni ilman aivasteluja ja silmien kirvelyä. Onneksi allergiani ei ulotu kuivattuihin, saati hillotettuihin viikunoihin. Eikä uunitettuihin! Aaaah, pelastus!

 

Nakkasin nämä viikunat uuniin sinihomejuuston kanssa, kuten uusin Glorian Ruoka & Viini kehotti sivuillaan tekemään. Lopputulos: minä tykkäsin, Tuomas ei. Fiilis oli vähän sama, kuin tässä päärynä-aurajuustopiiraassa, eli makean ja suolaisen sekasorto. Luulenpa, että tämä combo sopisi silti  mahtavasti sormisyötäviksi pikkujoulujuhliin!

STILTTONILLA KUORRUTETUT VIIKUNAT (8 kpl)

4 viikunaa

2 tl valkoista balsamiviinietikkaa

2 tl oliiviöljyä

100 g stilttonia tai muuta sinihomejuustoa

3 tl juoksevaa hunajaa

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Huuhtele ja puolita viikunat. Leikkaa tarvittaessa pohjasta pieni pala pois, niin saat viikunat pysymään tukevasti vaaka-asennossa. Laita viikunat leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pirskota viinietikkaa ja öljyä päälle. Leikkaa juusto paloiksi ja laita palat viikunoille.
3. Kypsennä uunissa noin 8 min tai kunnes viikunat ovat lämmenneet. Nosta viikunat lautaselle ja valuta hunajaa päälle. Tarjoile lämpiminä.

Ohje: Glorian Ruoka&Viini 8/2011

Sosekeiton lyhyt oppimäärä

Hei rakas blogi, mukava nähdä jälleen! Uskotko, että olet vellonut mielessäni kuin etova suklaakonvehtiähky vatsassani, mutta blogausinpiraatio on siitä huolimatta painanut päänsä piiloon? Palasin silti, sillä nyt on painavaa asiaa. Nimittäin kasvissosekeitoista!

Epäonnisena kuuluin pitkään heihin, jotka eivät ikinä onnistu sosekeitoissa. Tein kaiken väärin: lisäsin liikaa nestettä, jätin soseen sekaan paakkuja ja muita sattumia, käytin sataa ja yhtä maustetta peitelläkseni halvan kasvisliemikuution aromia ja lopuksi nakkasin joukkoon vielä kimpaleen tuorejuustoa tehdäkseni keitosta edes etäisesti maukasta.

Ei näin.

O-n-n-e-k-s-i  ryhdyin taannoin pohtimaan sosekeiton anatomiaa hieman syvemmälle ja tajusin,  että hyvä soppa voi oikeasti koostua vain vahvasta kasvisliemestä, laadukkaista kasviksista, kermasta ja hyppysellisestä sormisuolaa. Täytyy vain muistaa neljä asiaa:

1. Kuullota sipulit/purjot aina ennen liemeen hukuttamista. Mieluiten voissa.
2. Lisää kasvislientä vain sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät.
3. Soseuta kypsät kasvikset erillään liemestä. Näin saat tasaisimman mahdollisen lopputuloksen ja säästyt sopan liialta vetisyydeltä.
4. Lisää kerma valmiiseen keittoon vatkattuna vaahtona. Älä kiehauta keittoa enää tämän jälkeen.

Ja avot,enää ei tarvitse syödä vetistä soppaa!


KUKKAKAALISOSEKEITTO TILLIÖLJYLLÄ (8:lle alkuruuaksi tai 4:lle pääruuaksi)

1 (500 g) kukkakaali
2 jauhoista perunaa
1 suuri purjo (250 g)
1 l vettä
n. 3 rkl kasvisfondia
1 rkl voita
2 dl kuohukermaa

TILLIÖLJY:

pieni puntti tilliä
1 ½ oliiviöljyä

1. Huuhtele kukkakaali ja irrota nuput. Kuori ja kuutioi perunat soppakokoisiksi. Halkaise purjo, huuhdo se ja leikkaa varsi 3 cm:n pätkiksi. Jätä kovat, vihreät lehdet käyttämättä.
2. Laita voimakas kasviliemi kuumenemaan kattilaan. Kuumenna voi paistinpannussa. Kuullota perunoita ja purjoa muutama minuutti.
3. Laita perunat ja purjo kiehuvaan kasviliemeen. Anna kiehua 5 min. Lisää kukkakaali ja keitä noin 15 min. Kokeile kypsyyttä haarukalla.
4. Sillä välin kun vihannekset kiehuvat, vaahdota kerma. Tee myös tilliöljy: hienonna tilli ja aja se ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi.
5. Valuta kasvikset ja ota liemi talteen. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää lientä vähitellen, kunnes keiton koostumus on sopiva. Kääntele kermavaahto kuumaan keittoon juuri ennen tarjoamista. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Annostele lautasille ja valuta tilliöljyä päälle.

Alkuperäinen ohje: Gölorian Ruoka & Viini 8/2011