tiistai 26. huhtikuuta 2011

I'm off to Sicily


Meiltä on vajaa tunti Helsinki-Vantaalle, sieltä neljä tuntia Cataniaan. Tavataan toukokuussa :)

Kuvat: We ♥ it


sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Key Lime Pie


Siinä se reppana lepää, mutta maku on kaikkea muuta kuin surkea. Voi vitsit, tietäisittepä vain! Ohje on Uneliaalta, suur kiitos siitä. Tällä kertaa menikin "vain" kaksi ja puoli vuotta ennen kuin toteutin jotain, mikä olisi pitänyt panna käytäntöön heti sen nähtyäni...

POHJA
200 g digestive-keksejä
1 dl sulatettua voita

1 rkl sokeria

TÄYTE
5 keltuaista
1 tlk (400g) kondensoitua makeaa maitoa
1 dl limeteistä puristettua mehua
1 rkl raastettua limetinkuorta


1. Murenna digestive-keksit esim. monitoimikoneella aivan hienoksi. Sekoita murupohjan ainekset keskenään. Painele vielä lämmin seos tiiviisti piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunin keskitasossa 150°C:ssa 10 minuuttia, nosta pois ja anna vuoan jäähtyä ritilällä. Nosta uunin lämpö 175°C:een.
2. Vatkaa keltuaisia puhtaassa kuivassa kulhossa sähkövatkaimella, kunnes ne muuttuvat kuohkeammiksi ja sakeammiksi. Lisää tiivistemaito ja vatkaa edelleen, kunnes seos hieman sakenee. Lisää limettimehu ja -kuoriraaste. Kaada seos piirasvuokaan.
3. Kypsennä 10 minuuttia uunin keskitasossa ja jäähdytä. Laita jäähtynyt piiras pakastimeen vähintään kolmeksi tunniksi. Täytteen tulee olla kiinteä muttei kovaksi jäätynyt.
4. Ota piiras pakastimesta esiin 15-20 minuuttia ennen tarjoilua ja tarjoile viileänä. Vatkaa halutessasi kerma ja tomusokeri vaahdoksi ja koristele piiras kermavaahdolla. Voit käyttää koristeluun myös limetinviipaleita tai -kuorisuikaleita.


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Parsa Love

(Teksti kopioitu vanhan blogin puolelta. Onhan se taas ajankohtainen.)
 
Ei lisättävää. Otsikko kertoo kaiken. Parsarakkauteni on kuin ihmislaps, joka kasvaa ja kehittyy ensin yhdeksän pitkää kuukautta sisuksissani ja ulostautuu lopulta näihin aikoihin melkein onnenkyynelien saattelemana, kun kevään ensimmäinen parsanippu reissaa laukussani kaupasta kotiin.  

Joudun silti joka ikinen kevät ja parsakauden alku googlettamaan, miten sitä parsaa oikein valmistettiinkaan ja mistä tunnistaa hyvälaatuisen verson. Hyvä minä! Päätinkin tällä kertaa viisastua ja koota tänne asiasta selvät ohjeet jo ihan itseänikin varten.

1. Valitse kaupasta hyvälaatuinen parsanippu, joka on tasapaksuinen, napakka ja tuntuu kädessä painavalta. Yksittäinen parsa ei saa antaa taivutukselle periksi ja sen leikkauspinta paljastaa tuoreuden.

2. Varaa versoja 6-10 kutakin syöjää kohden.

3. Leikkaa parsan puiseva tyvi pois.

4. Kuori parsa liikkuvalla terällä varustetulla kuorimaveitsellä nupun alta tyveen asti siten, että parsa on lappeellaan leikkuulautaa vasten. Valkoinen parsa kuoritaan aina, vihreä parsasta riippuen. Jos varsi on selvästi likainen, kuori kovaa ja parsa ylipäätänsä jo melkein parhaat päivät nähnyt, suosittelen kuorimista.

5. Jos et valmista parsaa heti kuorimisen jälkeen, siirrä versot märän pyyhkeen sisään tai kylmään veteen odottamaan.

6. Kiehauta vesi kuplivaksi korkeareunaisessa kattilassa, johon on lisätty hiukan suolaa, sokeria ja sitruunamehua, joka on parsalle kuin tilli uusille perunoille. En tunne sääntöjä määriin, mutta meillä keitetään puoli kiloa parsaa noin yhdessä litrassa keitinvettä, johon on lisätty noin 2 tl merisuolaa, reilu teelusikallinen sokeria ja rento loraus sitruunamehua (tai vaihtoehtoisesti ½ sitruuna viipaleina).

7. Keitä parsaa varren paksuudesta riippuen muutamia minuutteja. Vihreässä parsassa menee noin 2-5 minuuttia ja valkoisessa 6-10 minuuttia. Testaa haarukalla kypsyys. Piikkien pitäisi upota parsaan, mutta varren pitää myös tuntua vielä jämäkältä. Myös rehellinen maistaminen on hyvä keino varmistaa kypsyys.

8. Jos käytät parsat kylmänä esim. salaatissa, pysäytä kypsyminen nostamalla tangot kiehuvasta vedestä suoraan jääkylmällä vedellä täytettyyn astiaan.  Näin säilyy myös vihreän parsan komea väri, eikä se muutu armeijanvihreäksi (sama sääntö pätee myös muihin vihreisiin vihanneksiin, kuten ruusukaaleihin).

9. Jos tarjoat parsat lämpiminä, on tärkeää, että tarjoilet ne heti keittämisen jälkeen, jotta parsa ei ylikypsy. Valmista siis parsa aina vihonviimeisenä ateriakokonaisuutta kokatessasi.

10. Ja viimeinen, mutta ehkä tärkein neuvo: SYÖ, SYÖ, SYÖ! Nyt kun parsaa taas saa!

 Tämän kauden korkkaus: keitettyä parsaa, paneroitua savutofua ja kevyesti paistettua paprikaa.




perjantai 22. huhtikuuta 2011

Lähtötilanne

Kas, kevät ja 15 astetta lämmintää. Whee! Tästä se parvekkeen tuunaus ja puunaus alkaa! Lähtötilanne ei vain ole se kaikken kaunehin. Mitenhän parvekkeestamme saisi viihtyisän?


Faktat: parvekkeemme on aika iso (lyhyellä matikalla laskettuna 12 neliötä), luoteeseen päin oleva ja kissojen takia kauttaaltaan verkotettu. Betonilattian piilotimme Ruman bauhaussista haetuilla halvoilla puuritilöillä ja tilan ainoana kalusteena edustaa tällä hetkellä Iskusta syksyllä ostettu pöytä. Olisin toivonut vaaleampaa kalustetta, mutta kun 126 euron pöytää tarjottiin kympillä, niin eihän sitä voinut kauppaan jättää.

Surullinen fakta on myös se, että olen aivan onneton multapeukalo. Silti ajattelin ainakin yrittää ja hyödyntää ympäröivää verkkoa istuttamalla jonkinnäköistä köynnöstä ja kiinnittää siihen ripustettavia yrttiruukkuja. Paljon aurinkoa vaativista kasveistahan voin vain haaveilla, mutta onneksi sain Elinalta vähän vihjeitä siitä, mitä kaikkea varjoisalla parvekkella voi ja kannattaa kasvattaa.

Veikkaan, että parvekkeen kalusteet tulevat tuottamaan eniten päänvaivaa. Haluiaisin jotain persoonallista, värikästäkin, mutta lasittamaton parveke synnyttää ärsyttäviä rajoitteita. Kalusteiden on nimittäin oltava sellaiset, että ne saa siirrettyä talveksi sisätiloihin, jossa taas sitä säilytystilaa ei ole ihan liikaa. Toki kasaan taitettavan pöydän ja tuolit saa sentään kellariin.

Kyllä tämä tästä. Toivotaan, että jo kuukauden päästä olisi jotain mielenkiintoisempaa esiteltävää :)


torstai 21. huhtikuuta 2011

Rafla

Näin huhtikuussa olen näemmä erikoistunut varsin laiskan bloggaajan elämään. Päivät vain katoavat jonnekin takavasemmalle ennen kuin huomaan niiden edes alkaneen. Sillein plop plop plop plop vaan. Ja yht'äkkiä käsillä onkin se koko talven vuoden kaivattu loma. I-ha-naa!

Ihanaa oli myös tiistaiset ystävien kanssa koetut treffit ravintola Raflassa Uudenmaankadulla. Olen mourunnut haluavani sinne jo pienen ikuisuuden, joten oli vähintäänklin ansaittua, ettei odottamista palkittu pettymyksellä. Raflan salaatti pariloidulla lohella, avokadolla ja wasabidressingillä oli ensi maistamalla ehkä parasta salaattia, jota olen syönyt, ja jälkiruuaksi ahmimani limejuustokakku lakritsijäätelöllä ja Romanovin mansikoilla pani yhtymään koko pöytyeen aloittamaan mmmmmmm -mantraan.

Ystävien lautasilla näkyi puolestaan grillattua vihreää parsaa pecorino-juustolla ja uunissa kuivatuilla tomaateilla, taglietelle-pastaa pekonilla, chilillä ja sokeriherneillä, suklaafondant paahdetulila pähkinöillä, vaniljamoussella ja passionsorbetilla, creme bruleé sitrussalaatilla ja vadelma-samppanjasorbetilla sekä Raflan juutolautanen. Etenkin jälkiruokapuoli synnytti yksimielisen hyväksynnän. Jatkossa voisimmekin skipata pääruuat kokonaan ja siirtyä suoraan jälkiruokiin.





perjantai 15. huhtikuuta 2011

Levottomat jalat

Kesäni alkaa pääsiäisestä. Näin on päätetty ja vastalauseita ei kuunnella. Pyhien jälkeen on selätettävänä enää yksi Helsinki-Vantaalle vievä tomuinen tie ja, kun toukokuun alussa kohtaan sen uudestaan, saavat lehdet puolestani olla jo puissa. Ketä pitää lahjoa, että näin tapahtuu?

Vaikka ei saisi, on loppukesä silti jo mielessäni. Levottomat jalat nimittäin vipattavat taas siihen malliin, ettei vähiä lomapäiviä tulla kuluttamaan Suomen kamaralla, ja eilen koittikin päätöksen hetki: me lähdetään elo- tai syyskuussa Kroatiaan! Olen ollut kuin ilmaa haukkova kala matkaesitteitä plärätessäni, sillä voiko tuollaisia maisemia ja paikkoja ihan oikeasti löytyä Euroopasta?


Rakastan matkojen suunnittelua, mutta nyt olen vähän kieli poskella. Minne Kroatiassa kannattaa mennä? Dubrovnikkiin, oletan. Ja saaristoon melomaan ja snorklaamaan. Joku luonnonpuisto on pakko nähdä ja minkähänlainen politiikka on kroatialaisilla viinitiloilla? Tarvitsisin nyt kokeneempien neuvoja, jotta saan räätälöityä unelmien loman. Eli kertokaa kiltit vinkkejä. Reissumme on tod. näk. viikon mittainen, mutta sitä ei ole meidän puolestamme pakko viettää samassa paikassa. :)


Kuvat: Google


torstai 7. huhtikuuta 2011

Lämmin tomaatti-fetasalaatti

Viikonloppuinen vierailu Kalevin Tallinnan tehtaanmyymälässä ja laivan taxfreessä olivat yllättävän kohtalokkaita viimepäivien ruokavaliolleni.

Mmmm, juustokakkuvalkosuklaata kaapissa!
Mmmmmmm, kahvisuklaakonvehteja keittiönpöydällä!
Mmmmmmmmmmmm, Baileys-konvehteja sohvapöydällä!

Tänään olikin jo korkea aika  kokeilla, miltä tuntuu valmistaa kunnon ruokaa, ja ostin Kampin K-Supermarketista ylihintaisia lohirullia, kukkakaalimuusiainekset ja kirsikkatomaattimixin tätä unohtunutta lämmintä feta-tomaattisalaattia varten. Blogasin ohjeen jo reilu vuosi sitten vanhassa blogissa, mutta uusi tuleminen sallittakoon.  

2 rasiaa kirsikkatomaatteja (400 g)
150 g fetaa

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria ja suolaa
tuoretta tai kuivattua timjamia tai basilikaa

Kuutioi feta ja ripottele kuutiot vuokaan tomaattien kanssa. Mittaa vuokaan kaikki mausteaineet ja sekoita. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoile hyvän leivän kera.

 
Saattaapi olla, ettei tomaatteja kannata pilkkoa, sillä pilkottuina niistä lähtee hirveästi nestettä 

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Tallinnan huhtikuu


Jäätä, loskaa ja harmautta ei päässyt viikonloppuna karkuun edes Tallinnassa, mutta yritys hetken hengähdystauosta nauttimiseen oli kova - flunssasta huolimatta. Oli huonoa tuuria kasvattaa kurkkuun kaktus juuri perjantaiksi ja vielä huonompaa tsäkää oli joutua nauttimaan hotellihuoneessa AAMU KOLMEEN asti  raikunutta suomalaista karaokea, joka kantautui aulabaarista niin, ettei Mombasan sanat jääneet epäselviksi. Eilen lähti aika tuohtunutta reklamaatiota, jossa julistin Hotelli Metropolin mm. pannaan tästä ikuisuuteen. En suosittelisi sitä hotellia enää kenellekään - paitsi korkeintaan päihtyneille karaokelaulajille.

Joka tapauksessa tämänkin reissun huippu oli tietysti ruoka ja sitä päästiin nauttimaan Restaurant Elevantissa (Vene 5). Paikka oli ehtinyt olla kokeilulistallani pienen eläimen eliniän verran, sillä sen suosio oli päässyt joka kerta yllättämään täyteen varatun salin verran. Tällä kertaa ymmärsimme varata pöydän jo Suomen päästä.

Elevant tarjoaa ihastuttavaa intialaista uniikissa ympäristössä. Tilasimme kahdelle syöjälle mitoitetun vege-thalin, eli ison tarjoiluvadin, johon oli yhdistelty riisiä, kahta eri kasviscurrya, kahta tuoresalaattia, erilaisia raitoja, chilikastiketta ja mangochutneyta. Ohessa tarjottiin naanleipää ja elämäni parasta rotia. Aivan mieletön combo! Aterian seurana nautimme pullon talon punaviinia ja jälkiruuaksi kelpasi jaettu annos hedelmälautasesta ja pullataikinalta maistuvasta lassista.


Viimeisenä päivänä meidän piti testata myös paljon kiitelty ja MasterChefissäkin nähty Bocca, mutta kuume ja voimaton olo saivatkin meidät jostain syystä... tättärää... Viru-keskuksen Amarilloon! Argh! Maailmassa on tapahtunut paha virhe, kun se on sijoittanut tuon luojan hylkäämän Suomi-irvikuvan Tallinnan ehkä keskeisimmälle paikalle. Ei enää sitä ikinä, mutta Bocca jäi kiinnostamaan sen verran, että tiedänpähän, missä syön seuraavalla Tallinnan vierailullani.

Ps. Paulig Cafén puolella paljastan yhden Tallinan suosikkikahviloistani.

Ps2. Ainiin, pakko vielä hehkuttaa Kalev-makeisketjun suklaakauppaa Rotermannin korttelissa (Roseni 7)! Jos suklaasta pitää, on sieltä todistetusti mahdoton selvitä ulos tyhjin käsin. Ja erona esim. isoihin kotimaisiin suklaan tuottajiin on se, että Kalevin suklaa on sekä paljon halvempaa että (mielestäni) parempaa. Mmmmm, suklaa...
 
 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...