Vuoden viimeinen

Kappelin Helsinki Design-menu

Vuosi lähenee loppuaan yhtä tarmokkaasti kuin seuraajansa tekee tuloaan. Ja kun vuosiluku tulevana viikonloppuna vaihtuu, muuttuu myös Helsinki vuoden designpääkaupungiksi. Olen asiasta aika innoissani! Onnea Helsinki!

HOK-Elanto toimii yhtenä designpääkaupungin pääyhteistyökumppanina ja sain heiltä tästä syystä  lahjakortin, jolla pääsimme Tuomaksen kanssa maistelemaan Ravintola Kappelin uutta, seitsemän ruokalajin Helsinki Design-menua. Käytimme lahjakortin välipäivinä, kun mieli teki jo jotain muuta kuin joululaatikoita. Kutkuttavaa, sillä kumpikaan meistä ei ollut aiemmin ruokaillut ulos päin viehättävältä näyttävässä Kappelissa.

Ensin piti toki mokata sen verran, että unohdin pyytää ruuat lihattomina. Myöhemmin itsekritiikkini ei enää sallinut vaihtaa jo pöytään kannettuja annoksia, joten annoin olla. Sitä paitsi menussa ei ollut kuin yksi porollinen annos - lopuissa oli joko kasviksia, kalaa tai äyriäisiä. Kelpasi!

Ensimmäiset annokset olivat kylmäsavusilakka skagen ja karjalanpiirakan päällä tarjoiltua poromoussea ja poronkieltä karpalokastikkeella. Pidin kylmäsavusilakasta paljon, mutta Tuomaksen mielestä kummatkin annokset olivat vähän mauttomia.

Kolmas ruokalaji totteli nimeä pieni hunajainen salaatti, mikä maistui omalla kielelläni kuitenkin enemmän sinappiselta. Annoksen juju piili ilmeisesti voimakkaassa kastikkeessa, sillä itse salaatin raaka-aineet eivät olleet hääppösiä. Perus heviä. Iittalan ego-kupista tarjoiltu jokirapukeitto tilliöljysilmällä oli puolestaan oikein pätevää, vaikkakin koostumukseltaan meidän makuun aavistuksen liian lirumaista. Mutta makuasioitahan nämä.

Viidennen ruokalajin maukkaat herkkutatit timjamismetanassa olivat mielestäni menun parasta antia heti, kun asetelman pilannut pekoni oli heitetty kanssaruokailijan lautaselle. Niin överiä, niin ihanaa! Metsäsienet ja smetana - voisin elää niillä.

Suolaisen osuuden kruunasi  paistettu siika hollanninkastikkeen, pinaatin, paksoin ja voipottujen kanssa tarjoiltuna. Harmikseni olin ahtanut itseni jo niin täyteen, että pääruoka rupesi vähän tökkimään. Kalassa oli kuitenkin erinomainen kypsyys ja kastike amatöörin arvioimana itse tehtyä - ei tetrasta.

Jälkiruokatarjonta turvautui liian mauttomaan raparperisorbettiin ja rommipäärynään, sekä Kappelin makeaan, mikä käsitti pienen suklaatryffelin. Ei mitään tajunnan räjäyttävää ikuiselle creme bruleen tilaajalle. Tosin ymmärrän myös hyvin, miksi raparperisorbetti on haluttu liittää juuri suomalaisuutta alleviivaavaan menuuseen.

Ilta Kappelissa oli kaikin puolin ihana ja tunnelmallinen, mutta näin loppuun on pakko marista vähän meitä palvelleesta tarjoilijasta. Tiedän, että laskumokia sattuu ja aterimia voi tipahdella lattialle keneltä hyvänsä ja muulloinkin kuin maanantaisin, mutta mielestäni oli vähän epäammattimaista jättää kertomatta asiakkaille, mitä pöytään kannettu annos sisältää. Etenkin, kun kyse oli näinkin monen ruokalajin menusta ja itse ruokalistaa ei ollut enää pöydässä. Muiden tarjoilijoiden kohdalla tätä ongelmaa ei nähdäkseni onneksi ilmennyt, eli sama vika ei toistunut kaikissa Kappelin työntekijöissä.

Loppuarvosanaksi Helsinki Design -menulla antaisin ihan kivan kasi plussan. Menussa oli selvä suomalainen punainen lanka ja sekä annosideat että suurin osa toteutuksestakin toimi. Muutamien ruokien makumaailmat olivat silti jääneet vaisuiksi. Vai mahtoiko tämä johtua vain kokista? Mene ja tiedä.



Pancotto

Tomaattia, leipää, kananmunaa, parmesaania... samassa sopassa! Sitä on italialainen tomaattikeitto pancotto. Maistoin pancottoa ensimmäisen kerran syksyllä tomaattitehtailijan Muttin oman kokin Carlo Cassonin valmistamana enkä itseasiassa hirveästi pitänyt siitä. Onneksi ymmärsin antaa keitolle kuitenkin uuden mahdollisuuden turvanani oma maustekaappini.

Pancotto on rakenteeltaan melkein kuin tomaattipuuroa. Kananmuna ja leipä tekevät siitä todella tuhtia ja jaksoin syödä sitä illalliseksi hädintuskin yhtä lautasellista. Ihan loistavaa vatsantäytettä siis sellaiselle, joka pitää tomaattikeitosta, mutta jolle perinteinen soppa on liian kevyttä.

PANCOTTO - ITALIALAINEN TOMAATTIKEITTO (4-6 hengelle)

4 rkl oliiviöljyä
3 isoa valkosipulinkynttä
kuivattua tai tuoretta rosmariinia
2 tlk korkealaatuista tomaattimurskaa
2 dl vettä
ripaus sokeria
loraus balsamiviinietikkaa
200 g  kuivattua vaaleaa leipää
2 dl vahvaa kasvislientä
suolaa ja pippuria
3 luomukananmunaa
2 rkl tuoretta persiljaa
150 g raastettua parmesaania

1. Ruskista öljyssä miedolla lämmöllä rosmariini ja viipaloitu valkosipuli.
2. Lisää tomaattimurska ja 1-2 dl vettä. Vettä voit lisätä myöhemminkin tarpeen mukaan. Keitä 10 minuuttia.
3. Lisää pienen pieneksi kuutioitu leipä, kasvisliemi, suola ja pippuri. Keitä 15 minuuttia. Jos haluat keitosta tasaisempaa, soseuta keitto
4. Sekoita erillisessä kulhossa kananmunat, persilja, parmesaanijuusto ja lisää seos sekoitellen keiton joukkoon. Hauduta vielä noin 3 minuuttia.

Alkuperäinen ohje: Liemessä-blogi



Taivaallinen talvisalaatti

Turvottiko joulu? Suosittelen mainonnallaan päivittäistä raivoa valtakuntaan levittävien ruuansulatusjugurttien sijasta pientä kevennystä välipäiville. Vähäkin riittää.

Bloggasin tämän taivaallisen talvisalaatin ohjeen ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten vanhan blogin puolella ja porkkanat ovat paahtuneet sen jälkeen keittiössämme talvisin säännöllisin väliajoin. Salaatin mausteissa ja raaka-aineissa piilee niin hurmaavat makunyanssit, että ah, täydellistä! En kykene muuta kuin kittämään Jamie Oliveria tästäkin ohjeesta.

TALVISALAATTI (neljälle)

500 g porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1-2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
2 kourallista hyviä salaatteja
(2 nippua krassia)
1,5 dl ranskankrmaa

4 rkl paahdettuja siemeniä

1. Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. 

2. Pese porkkanat huolellisesti ja halkaise pituussuunnassa, jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.
3. Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa huhmaressa chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa. 

4. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan/pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia.

5. Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.
6. Paahda leipäviipaleet, revi palasiksi ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle ranskankermaa, ripottele paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Ohje: Jamie Oliver: Jamien Kotona (s. 370)

Sohvaperuna

Rötväys - parasta joulussa.

Joulupavlova

Kuvittelin ihan tosissani vielä viikko sitten osaavani valmistaa jouluiset creme bruleet aattoillan joulupöytään. Siis mitä vaikeita vaiheita niissä voi muka olla? Paitsi toki ne, joissa en saanut koe-erää lainkaan hyytymään ja vastahankittu tohottimeni oli polttaa pöytäliinan, käteni ja tietysti bruleen sokerit ihan pikimustiksi. Tuskissani heivasin idean ihan sinne itseensä ja siirryin suunnitelma beehen: jouluiseen pavlovaan. Onnistunut veto.

Joulupavlovan ohjeen löysin Katja Bäcksbackan kokoamasta Ruokatorstain Joulu -kirjasta ja ihastuin päätä pahkaa kakun koristeellisuuten ja rommissa muhineisiin luumuihin, jotka antavat hurmaavan twistin täytteelle. Koristeluun käyttämäni valkosuklaashampanjatryffelit ovat Lasipalatsissa sijaitsevasta Caffista, joka onnistui vetämään minua magneetin lailla puoleensa koko joulunalusviikon. Syytän siitä puljun myymää maailman parasta merisuolalla maustettua luomumaitosuklaata. Voi nam.

JOULUPAVLOVA (noin kahdeksalle)

LUUMUT ROMMILIEMESSÄ:

1 dl kylmää vettä
1 dl tummaa rommia
1/2 dl sokeria
250 g kivettömiä, pehmeitä luumuja

MARENKIPOHJA:  

6 valkuaista
1 maustemitta suolaa
3 dl sokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoja
1 1/2 tl vaaleaa balsamietikkaa

TÄYTE: 

3 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
(1 rkl sokeria)
puolet rommiluumuista

PÄÄLLE: 

puolet rommiluumuista
tuoreita viikunoita tai muita hedelmiä
valkosuklaatryffeleitä
punaviinimarjoja

1. Tee rommiluumut jo edellisenä päivänä. Kiehauta rommiliemi, ota kattila levyltä ja pane luumut liemeen. Kääntele luumuja liemessä, kunnes liemi on jäähtynyt. Pane luumut liemineen suljettavaan rasiaan ja jääkaappiin pavlovan täytteen valmistamiseen asti.

2. Ota leivinpaperi ja piirrä siihen halkaisijaltaan 24 sentin ympyrä. Pane paperi toisinpäin uunipellille, jolloin ympyrän ääriviivat näkyvät läpi. Voitele ympyräkohta kevyesti.

3. Kuumenna uuni 125-asteiseksi. Ota puhdas, kuiva kulho. Erottele kulhoon munista valkuaiset. Varo, ettei yhtään keltuaista joudu valkuaisten joukkoon, koska silloin valkuaiset eivät vaahtoudu.

4. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella ja lisää suola vatkaamisen aikana. Lisää sokeri vähitellen kolmessa erässä samalla vatkaten ja sekoita viimeiseen sokerierään maissitärkkelysjauhot. Lisää lopuksi viinietikka ja vatkaa, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää.

5. Pursota tai levitä vaahto pehmeästi lusikalla leivinpaperille ympyrän sisälle. Muotoile keskelle matalampi kohta täytettä varten.

6. Nosta pelti uuniritilälle uunin alaosaan ja paista pohjaa noin 1 1/2 tuntia.

7. Kun marenkipohja on jäähtynyt, irrota se varovasti ja nosta lastojen avulla tarjoiluvadille.

8. Valuta luumut. Ota puolet ja leikkaa ne kuutioiksi. Vaahdota kerma kovahkoksi vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja paloitellut luumut. Sekoita varovasti.

9. Lusikoi kermavaahto marenkipohjan keskelle. Koristele kakku.

Ohje: hs.fi

Neljä kiloa lanttua ja hyvää joulua

Rentouttavaa jouluaattoa kaunokaiset! Vielä ehdin julkaista ohjeen näihin ruokablogistanian hittirieskoihin, joita varten olen ehtinyt soseuttaa puolikkaan joulukuun aikana 4 kiloa lanttua. Ehkä enemmänkin. Kuka näitä laskee? Järkyttävän hyviä ja toimivat etenkin munavoin ja/tai savukalan kera. Slurp!

Tätä joulua meillä vietetään ruokien osalta mahdollisimman perinteisesti niin, ettei niitä jouluruokia oikeasti tee mieli ennen kuin vasta vuoden päästä. Olen aina rakastanut jouluherkkuja pipareita, vihreitä kuulia ja sika-asioita lukuun ottamatta, enkä juurikaan salaile saati häpeä asiaa. Suosikkejani joulupöydästä ovat riisipuuro sekametelisopalla, rosolli kermavaahdolla, kaikki kalat ja mädit, lanttulaatikko sekä hyvin imelletty perunalaatikko, jota valitettavasti saa liian harvoin. Tänä vuonna ajattelin kruunata aattoillan aterian näyttävällä joulupavlovalla, josta julkaisen reseptin huomenna jahka onnistun mokomassa :)

Lihottavaa joulua!

 

LANTTURIESKAT (6 kpl, joten tee tuplana! Triplana vielä parempi)

300 g lanttua

1 dl luomumaitoa

1 muna

vajaa 1½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

ripaus sokeria

n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

1. Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. 

2. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä.

3. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi.

4. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.

Ohje: Ruokahommia

Riks, raks ja poks

... sanoi läppärini reilu viikko sitten ja lopetti bloggaamisen kuin seinään. Oletin selviäväni kuolonkorinoista vain uuden Asus Zenbookin tilauksella ja litralla riisisukaata. Taisin olettaa oikein.

Innostuin taas riisisuklaista noin 15 vuoden tauon jälkeen nähtyäni nämä Sillä Sipulien söpöt namut. Vietin lapsena lähes koko joulukuun kädet kainaloita myöten sulassa suklaassa ja riisimuroissa, joten sikäli kuvio oli suklaaholistille tuttua. Kookosrasva sulaksi, sekaan kaakaojauhe ja riisimurot ja seos vuokiin. Se, minkä olin unohtanut, oli riisisuklaamassan saaminen makeivuokiin. Älytöntä ja sottaista hommaa! Jaksoin täyttää juuri ja juuri kuvissa näkyvät vuoat ja siirryin niiden jälkeen isompiin muffinssivuokiin. Suosittelen muillekin herkkähermoisille!

 

RIISISUKLAA

125 g kookosrasvaa

2 dl tomusokeria

1 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

8 dl riisimuroja 

(nomparelleja koristeluun)

1. Sulata kookosrasva kattilassa ja ota kattila pois levyltä.

2. Lisää rasvaan sokeri, siivilöity kaakaojauhe ja vanilliinisokeri. Lisää riisimurot.

3. Ota kahdella lusikalla kokkareita vadille tai makeisvuokiin. Anna kovettua kylmässä. 

Ohje: hs.fi 

Voi elämän kevät!

 

En ole ikinä lämmennyt vihreälle tai sen eri sävyille sisustuksessa, mutta voi elämän kevät, mitä Vallila taas teki! Näistä kevään 2012 kuoseista minut hurmasi ainakin turkoosiin taipunut, super-suosittu Erik Bruunin Jaffa sekä Matleena Issakaisen Katajanokka ja Riina Kuikan Helsinki, jotka ovat kumpikin jatkoa Vallilan Helsinki-rakkaudelle. Silti oma suosikkini mallistosta on ehdottomasti Saara Eklundin satumainen Sydänkäpy, jota tullaan saamaan myös oranssina ja purppurana.

Vallilan kevätmallisto saapuu kauppoihin tammi-helmikuussa ja kaikki uutuudet on nähtävissä täällä. Löytyykö suosikkeja?.

Kuvat: Vallila Interiorin Facebook-sivut

Gratinoidut viikunat

Suhteeni viikunoiden kanssa on ollut katkolla siitä lähtien, kun huomasin pystyväni juuri ja juuri pitelemään tuoretta hedelmää käisissäni ilman aivasteluja ja silmien kirvelyä. Onneksi allergiani ei ulotu kuivattuihin, saati hillotettuihin viikunoihin. Eikä uunitettuihin! Aaaah, pelastus!

 

Nakkasin nämä viikunat uuniin sinihomejuuston kanssa, kuten uusin Glorian Ruoka & Viini kehotti sivuillaan tekemään. Lopputulos: minä tykkäsin, Tuomas ei. Fiilis oli vähän sama, kuin tässä päärynä-aurajuustopiiraassa, eli makean ja suolaisen sekasorto. Luulenpa, että tämä combo sopisi silti  mahtavasti sormisyötäviksi pikkujoulujuhliin!

STILTTONILLA KUORRUTETUT VIIKUNAT (8 kpl)

4 viikunaa

2 tl valkoista balsamiviinietikkaa

2 tl oliiviöljyä

100 g stilttonia tai muuta sinihomejuustoa

3 tl juoksevaa hunajaa

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Huuhtele ja puolita viikunat. Leikkaa tarvittaessa pohjasta pieni pala pois, niin saat viikunat pysymään tukevasti vaaka-asennossa. Laita viikunat leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pirskota viinietikkaa ja öljyä päälle. Leikkaa juusto paloiksi ja laita palat viikunoille.
3. Kypsennä uunissa noin 8 min tai kunnes viikunat ovat lämmenneet. Nosta viikunat lautaselle ja valuta hunajaa päälle. Tarjoile lämpiminä.

Ohje: Glorian Ruoka&Viini 8/2011

Sosekeiton lyhyt oppimäärä

Hei rakas blogi, mukava nähdä jälleen! Uskotko, että olet vellonut mielessäni kuin etova suklaakonvehtiähky vatsassani, mutta blogausinpiraatio on siitä huolimatta painanut päänsä piiloon? Palasin silti, sillä nyt on painavaa asiaa. Nimittäin kasvissosekeitoista!

Epäonnisena kuuluin pitkään heihin, jotka eivät ikinä onnistu sosekeitoissa. Tein kaiken väärin: lisäsin liikaa nestettä, jätin soseen sekaan paakkuja ja muita sattumia, käytin sataa ja yhtä maustetta peitelläkseni halvan kasvisliemikuution aromia ja lopuksi nakkasin joukkoon vielä kimpaleen tuorejuustoa tehdäkseni keitosta edes etäisesti maukasta.

Ei näin.

O-n-n-e-k-s-i  ryhdyin taannoin pohtimaan sosekeiton anatomiaa hieman syvemmälle ja tajusin,  että hyvä soppa voi oikeasti koostua vain vahvasta kasvisliemestä, laadukkaista kasviksista, kermasta ja hyppysellisestä sormisuolaa. Täytyy vain muistaa neljä asiaa:

1. Kuullota sipulit/purjot aina ennen liemeen hukuttamista. Mieluiten voissa.
2. Lisää kasvislientä vain sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät.
3. Soseuta kypsät kasvikset erillään liemestä. Näin saat tasaisimman mahdollisen lopputuloksen ja säästyt sopan liialta vetisyydeltä.
4. Lisää kerma valmiiseen keittoon vatkattuna vaahtona. Älä kiehauta keittoa enää tämän jälkeen.

Ja avot,enää ei tarvitse syödä vetistä soppaa!


KUKKAKAALISOSEKEITTO TILLIÖLJYLLÄ (8:lle alkuruuaksi tai 4:lle pääruuaksi)

1 (500 g) kukkakaali
2 jauhoista perunaa
1 suuri purjo (250 g)
1 l vettä
n. 3 rkl kasvisfondia
1 rkl voita
2 dl kuohukermaa

TILLIÖLJY:

pieni puntti tilliä
1 ½ oliiviöljyä

1. Huuhtele kukkakaali ja irrota nuput. Kuori ja kuutioi perunat soppakokoisiksi. Halkaise purjo, huuhdo se ja leikkaa varsi 3 cm:n pätkiksi. Jätä kovat, vihreät lehdet käyttämättä.
2. Laita voimakas kasviliemi kuumenemaan kattilaan. Kuumenna voi paistinpannussa. Kuullota perunoita ja purjoa muutama minuutti.
3. Laita perunat ja purjo kiehuvaan kasviliemeen. Anna kiehua 5 min. Lisää kukkakaali ja keitä noin 15 min. Kokeile kypsyyttä haarukalla.
4. Sillä välin kun vihannekset kiehuvat, vaahdota kerma. Tee myös tilliöljy: hienonna tilli ja aja se ja öljy sauvasekoittimella tasaiseksi.
5. Valuta kasvikset ja ota liemi talteen. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää lientä vähitellen, kunnes keiton koostumus on sopiva. Kääntele kermavaahto kuumaan keittoon juuri ennen tarjoamista. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Annostele lautasille ja valuta tilliöljyä päälle.

Alkuperäinen ohje: Gölorian Ruoka & Viini 8/2011

Avokado-kikhernesalaatti

Laa-laa, nyt ei ehdi paljoa kirjoitella, sillä kotini on puettava vielä jouluun, tortut täytettävä ja aamun spinningissä uurastaneet raajani venyteltävä. Julkaisen kuitenkin tähän väliin tämän simppelin avokado-kikhernesalaatin, jonka ohjeesta saan jälleen kerran kiittää lempiruokablogiani Chocochiliä. Niiiiiiiin hyvää!

AVOKADO-KIKHERNESALAATTI

1 tlk kikherneitä
1 kypsä avokado
1 lime
reilu kourallinen minttua
suolaa ja pippuria

1. Huuhtele ja valuta kikherneet.
2. Kuutioi avokado ja yhdistä se kulhossa kikherneiden kanssa. Raasta joukkoon limen kuori ja purista mehu.
3. Silppua minttu salaatin joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin.

Ohje: Chocochili

Psssst. Jos en väärin muista, elämme juuri parasta avokadosesonkia. Siis kauppaan siitä, mars!

Joulu tuli jo!

 

 

 

 

 

Iso lasipullo ja pienet valkoiset joulupallot Itäkeskuksen Fidasta, käsin tehdyt lasipallot Pentikistä, hopeinen joulupallo Indiskasta, kuollut oksa Rastilan metsistä ja kuvaan ängennyt kissa bloggaajan oma. Tästähän se idea silloin lähti.

Huomasitteko muuten, että tänään on tasan neljä viikkoa jouluaattoon? Pa-ras-ta!

Tahna uunissa makeiksi paahdetuista palsternakoista

Uuden Mustan paluu juureksiin -haaste jatkaa riemukasta kulkuaan. Viime viikolla blogikollegat kehittivät aivan mielettömiä innovaatioita lantusta ja tälle viikolle haastejuurekseksi leimattiin palsternakka.  Meinasin jo olla osallistumatta tällä viikolla koko haasteeseen kiireiden vuoksi, mutta menkööt nyt, kun eteeni kerran hyppäsi tämä vaivattomalta ja herkulliselta kuulostanut tahnaohje paahdetuista palsternakoista. Erilaisia levitteitä ja tahnoja ei sitä paitsi voi ikinä olla liikaa!

PALSTERNAKKATAHNA (kahdeksalle)

n. 400 g palsternakkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulinkynttä
suolaa ja mustapippuria

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Kuori palsternakat ja lohko ne. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kumoa palsternakat pellille. Kypsennä lohkoja uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä ja paahtuneita. Jäähdytä palsternakat.
3. Mittaa kaikki dipin aineet kulhoon ja soseuta tasaiseksi tahnaksi.
4. Tarjoa tahnaa dippinä tai leipien täytteenä.

Ohje: Maku

Luumukaurapuuro

"Lupaathan Mari, että ryhdyt syömään taas aamiaista?", kysyi person trainerini tällä viikolla. "Joo joo", vastasin typertyneenä kehonkoostumusmittauksen tulokset kädessäni. Ne eivät olleet kamalan kaunista luettavaa, eivätkä ikävä kyllä huijaakaan: kehoni on elänyt jo jonkin aikaa säästöliekillä.

Luit oikein. Voisi kuvitella, että bloggaava foodie oilisi se viimeinen ihminen, joka saa tuollaisen tuomion.

Vaikka tottahan se on, että olen jo vuoden verran leikkinyt ruokarytmini kanssa. Ruokailuajat ovat säännölliset joo, mutta kun syö sen kaksi kertaa päivässä, jää esimerkiksi illallisen ja seuraavan päivän lounaan väliin huimat 17 tuntia, jolloin vatsani ei saa muuta ravintoa kuin automaattikahvia ja vettä. Ei siis ihme, jos aineenvaihduntani on hieman sekaisin. Nolona vieläpä myönnän luulleeni, että vuorokauden aikana nautittu kokonaiskalorimäärä on se ainoa painonhallintaan vaikuttava asia.

Mitäkö olen siis tehnyt viime päivät? No opetellut syömään sitä samperin aamiaista. Kun nimittäin herää arkisin kuudelta, ei jaksa muuta kuin kuoria banaanin tai avata jugurttipurkin. Tätä viikonloppua odotin sen sijaan vesi kielellä, sillä olin päättänyt keittäväni pitkästä aikaa kaurapuuroa. Eikä mitä tahansa kaurapuuroa, vaan Siskot kokkaa -blogin Nellen luumupuuroa!

Olen sitä puurokoulukuntaa, joka ei siedä lainkaan suolaa kaurapuurossaan. Voisilmäkin pilaa kokonaisuuden, joten kuorrutankin puuroni yleensä paksulla kiisselillä tai marjoilla ja jääkaappikylmällä kevytmaidolla. Voitte vain kuvitella, miten luotu tämä puuro oli omaan makuuni! Ja sopii muuten mainiosti näin joulun alle, kun kaupasta kuin kaupasta löytyy luumutuotteita :)

 

LUUMUKAURAPUURO (kahdelle)

5 dl vettä
6 luumua (tuoreita tai kuivattuja)
1 iso ruokalusikallinen luumusosetta (tai maun mukaan)
1 kunnon teelusikallinen hunajaa
n. 2 dl kaurahiutaleita
(suolaa)

1. Pilko luumut ja laita ne kiehuvaan veteen. Kiehuta luumuja kannen alla kunnes ovat hieman hajonneet ja värjänneet veden ruskeaksi.

2. Lisää kaurahiutaleet, hunaja ja luumusose.

3. Pienennä lämpöä ja hauduta puuro kypsäksi.

4. Tarjoile esim. jääkaappikylmän maidon kanssa.

Ohje: Siskot Kokkaa -blogi

Melanzane alla Parmigiana - munakoisovuoka

Keskustellaanko vaihteeksi hetki siitä, miten masentavaa on olla ruokabloggaaja pimeässä marraskuussa, kun kaikki arkiruuat näyttävät kuvissa pelkiltä kellertäviltä yrjöläjiltä? Ai ei vai. No kerron siinä tapauksessa siitä, miten parasta on tulla kotiin kiipeilemästä kädet ryytyneinä ja löytää keittiönpöydältä juuri uunista nostettu melanzane alla parmigiana eli munakoisopaistos. Jos ette ole jo oppineet, rakastan munakoison, tomaatin ja mozzarellan liittoa enemmän kuin pieniä koiranpetuja, joten hurmos oli ennalta arvattavissa.

Kelpaisiko tämä ohje munakoisovuoan perään haikailleelle Hosulillekin? :)



MUNAKOISOPAISTOS (neljälle)

3 keskikokoista munakoisoa
1 kg tuoreita tomaatteja TAI 2 tlk kuorittuja tomaatteja TAI 2 tlk tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
pieni sipuli
nippu basilikaa
250 g mozzarellaa
150 g parmesaaniraastetta
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Pese munakoisot ja poista kannat. Leikkaa koisot pituussuunnassa noin 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi, ripottele niiden päälle suolaa ja jätä "itkemään" puoleksi tunniksi.
2. Tee tomaattikastike. Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa ne ensin (upota tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen, jotta saat kuoret irti). Kuullota hienonnetut valkosipulinkynnet ja sipuli öljyssä ja lisää paloitellut tomaatit. Sekoita joukkoon pienityt basilikanlehdet ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Anna kiehua noin 10 minuuttia.
3. Pyyhi munakoisoviipaleiden pinnalle noussut neste talouspaperilla. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja paista munakoisoviipaleet molemmin puolin kullan ruskeiksi.
4. Peitä uunivuoan pohja munakoisoviipaleilla, aseta seuraavaksi muutama mozzarellaviipale, kaada ohut kerros tomaattikastiketta, revi päälle muutama basilikanlehti ja ripottele lopuksi parmesaanraastetta. Jatka kerrosten asettelemista niin, että päällimmäiseksi tulee tomaattikastike ja loput parmesaaniraasteesta.
5. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Paistos on valmis, kun munakoisot ovat läpeensä kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin.

Alkuperäinen ohje: Marja Lindfors, Cucina Povera & ruokia Etelä-Italiasta

Parmesaani-pinjansiemenkeksit

Joulufanina olen toki hamstrannut jo kaikki kauppoihin ilmestyneet joululehdet... Ja saanut hieman pettyä niistä jokaiseen. Yhdessä kehotetaan tupsuttamaan ikkunaan piimää, mikäli valkoista joulua ei kuulu, ja toisen lahjavinkit koostuvat lähinnä joulukoristeista. Ikään kuin kukaan täyspäinen haluaisi antaa saati vastaanottaa muovisia tonttutyttöjä ja piparkakkumuotteja jouluaattona. Niinku häh?

Toisaalta lehdissä esitetyt joulukodit ovat sentään valtavan inspiroivia. Niistä olen saanut ainakin sammumattoman paskkomielnteen Mailegin 150cm pitkään tonttupoikajoulukalenteriin. Saanhan sellaisen saanhan saanhan? Ja ovathan ne lehdissä olleet ruuatkin vimmatun herkullisia. Niin kuin esimerkiksi nämä Kaikkien aikojen Joulu 2011 -lehdestä löytämäni parmesaani-pinjansiemenkeksit, joiden rasvapitoisuus ei ole heikkohermoisten korville sopivaa.

 

PARMESAANI-PINJANSIEMENKEKSIT 

150 g huoneenlämpöistä voita

2½ dl vehnäjauhoja

2 dl (n. 100 g) parmesaania raastettuna

Päälle:

1 kananmuna

1 dl (n. 50g) parmesaania raastettuna

pinjasiemeniä

1. Sekoita voihin jauhot ja juustoraaste. Muotoile taikinasta kaksi paksuhkoa pötköä. Kääri ne kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään puoli tuntia.

2. Leikkaa pötköt n. ½ cm paksuisikis paloiksi. Nosta ne pellille leivinpaperin päälle.

3. Voitele keksit kevyesti vatkatulla kananmunalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja pinjansiemeniä.

paista keksejä uunissa keskitasolla  200 asteessa noin 10 minuuttia.

Ohje: Sanna Kekäläinen,  Kaikkien aikojen joulu 2011

Lanttu-kikhernecurry

Uusi Musta haastoi kuun alussa ruokabloggaajat mukaan nostattamaan kotimaisten juuresten profiilia ja kokkaamaan niistä ruokia, jotka eivät ole sitä ainaista lanttumössöä ja uunijuureksia. Paluu juureksiin -haasteen ensimmäinen raaka-aine oli punajuuri, johon tulikin aivan mielettömiä tuunausideoita. Tällä viikolla  estradille astuu puolestaan lanttu, johon minut haastettiin Chocochilin tontilta. Ihan mahtavaa, koska minähän rakastan lanttua!

Tämän lantun kanssa lähdin reissuun Intiaan ja innostuin ehkä vähän jo tulevasta talvilomamatkastani kyyneleen muotoiseen Sri Lankaan, jossa huhujen mukaan tarjoillaan maailman tulisimmat curryt.  Eihän tämä kovin omaperäinen ruoka ole, mutta kotimaiselle lanttuloorajuurekselle silti ihan tarpeeksi eksoottinen ;)

LANTTU-KIKHERNECURRY KURKKURAIDALLA

500 g lanttua
2 rkl öljyä
1 rkl voita
1 pieni sipuli
2 pulleaa valkosipulinkynttä
1 rkl jauhettua juustokuminaa
2 rkl currya
1 tlk kiherneitä
½-1 punainen chili (maun mukaan)
70 g tomaattipyreetä
1tlk kookosmaitoa
suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Kuori ja paloittele lanttu. Esikeitä lanttukuutioita suolavedessä n, 20-30 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna voi-öljyseos suurella pannulla ja lisää joukkoon juustokumina, curry, sipuli ja valkosipuli. Kuullota n. 5 minuuttia. Lisää kikherneet, lanttulohkot, hienonnettu chili, tomaattipyre ja kookosmaito. Kiehauta ja säädä sen jälkeen lieden lämpötila pienimmälle mahdollisille. Anna curryn tekeytyä kannen tai folion alla puolisen tuntia tai pidempään.
3. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile esim. riisin, kurkkuraidan ja tuoreen naanleivän seurana.

KURKKURAITA

(turkkilaista) jugurttia
pala kurkkua
1 valkosipulinkynsi
tuoretta minttua tai korianteria
suolaa ja pippuria

1. Raasta kurkku. Kuori ja hienonna valkosipuli.
2. Sekoita ainekset keskenään ja anna makustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua.

Pssst. Arvatkaapa. kuka amatööri törkkäsi tätä ruokaa tehdessään chilit silmiin ja vietti sen jälkeen ikuisuudelta tuntuneen ajan turkkialiset jugurtit naamalla?  Ei näin.

Pasta alla Norma meni laatikkoon

Pasta alla Norma ei ole vain Sisilian lahja maailman keittiöihin vaan myös henkilökotainen pakkomielteeni. Valmistan sitä vähintään kerran kuussa ja ainoa suhdettamme koetellut aikakausi koettiin viime keväänä vietettyäni viikon pienessä sisilialaisessa kalastajakylässä syöden päivittäin - tiedätte kyllä mitä. Sen loman jälkeen munakoiso ja pasta eivät kiehtoneet ainakaan hetkeen.

Tällä kertaa hautasin Norman poikkeuksellisetsi uunivuokaan, vaihdoin vääräoppisesti kovan ricotta salatan pehmeämpään ricottaan ja hamstrasin kaupan kookkaimmat kuivapastat. Täydellistä! Sopii pimeisiin syysarki-iltoihin ja lohturuokanälkään :).

PASTA ALLA NORMA UUNISSA

400 g täysjyväpastaa (esim. rigatoni)
400 g tomaattimurskaa
3-4 valkosipulinkynttä
1 munakoiso
1 tl sokeria
1 tl balsamicoa
250 g ricotta-juustoa
juustoraastetta (esim. parmesan tai vuohenmaitogoudaa)
suolaa ja pippuria

1. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet. Kuutioi munakoiso.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota valkosipuli. Lisää munakoisokuutiot ja paista, kunnes munakoisot ovat saaneet hieman väriä. Lisää tomaattimurska, sokeri, balsamico, suola ja pippuri. Anna hautua miedolla lämmöllä hetken jos toisenkin. Tarkista maku.
3. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
4. Voitele uunivuoka öljyllä. Lisää vuokaan sekä keitetty pasta että tomaattikastike. Sekoita. Lusikoi päällee ricottaa ja viimeistele juustoraasteella.
5. Pasita vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia kunnes pinta on gratinoitunut rapsakaksi.  Silppua päälle ennen tarjoilua paljon tuoretta basilikaa.

Suklaajuustokakku

En ole leipuri, enkä etenkään sokerileipuri, joten voin vallan hyvin huudattaa oodia hyydykekakuille. Ilman juustokakkuja kun en leipoisi varmaan ikinä mitään juhlavaa ja makeaa, vaan tarjoilisin vieraillekin pelkkiä pakastepullia. Kun en vaan muka osaa! Paitsi hyydyttää juustokakkuja!

 

Löysin Tuomaksen synttäreille tämän kaksikerroksisen suklaaunelman reseptin kakkukuningattaren Ullan blogista. Kakku oli silkkaa hunajaa maultaan, mutta ihmiettelin hieman pohjan paksuutta. Riisimurojen määrän olisi voinut ihan hyvin pudottaa kahdeksasta kuuteen tai jopa neljään desiin, sillä nyt puolet kakusta oli pelkkää riisisuklaata.

SUKLAAJUUSTOKAKKU

POHJA

100 g tummaa suklaata
1 dl sekalaista pähkinärouhetta
8 dl (suklaa)riisimuroja


TÄYTE
2 dl vispikermaa
2 dl turkkilaista jugurttia
400 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl sokeria
130 g valkosuklaata
100 g minttukrokanttisuklaata
30 g tummaa suklaata
6 liivatelehteä + 2½ rkl vettä

1. Sulata pohjaan tuleva suklaa ja sekoita siihen rouhitut pähkinät ja riisimuro.
2. Pingota leivinpaperi halkaisijaltaan 25 cm irtopohjavuokaan ja painele pohjaseos siihen.
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen jogurtti , tuorejuusto ja sokeri.
4. Laita liivatelehdet kylmän veteen likoamaan.
5. Sulata tummat suklaat omassa astiassa ja valkosuklaa omassa.
6. Jaa täyte kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen tummat suklaat ja toiseen valkosuklaa.
7. Purista liivatelehdistä kylmä vesi pois ja kuumenna 2½ rkl vettä kiehuvaksi, esim. lasissa mikrossa. Liuota liivatelehdet kuumaan veteen ja lisää puolet liivateliuoksesta suklaatäytteeseen ja puolet valkosuklaatäytteeseen.
8. Kaada valkosuklaatäyte pohjan päälle ja lopuksi tummasuklaatäyte päälle.
9. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään muutaman tunnin ajaksi tai pakkaseen tunniksi. 
10. Rouhi pinnalle halutessasi tummaa suklaata tai koristele muulla tavoin.

Ohje: Elämä makeaksi -blogi 

Sinihomejuustohyrrät

Vanhan blogin hautaamisessa oli se(kin) hyöty, että voin blogata nyt paremmalla omallatunnolla päivitettyjä versioita vanhoistakin resepteistä. Eli häh-hää, seuraa sinihomejuustohyrrien paluu!  Yhteinen historiamme on kaikessa lyhykäisyydessään se, että olin hyrrien takia hyvässä sinihomejuustokoukussa jo kauan ennen koulun aloittamista, joten suosittelen näitä varauksella. Kun leivon hyrriä pellillisen, on erittäin todennäköistä, että iltaan mennessä olen myös syönyt niitä pellillisen.

SINIHOMEJUUSTOHYRRÄT (n. 16 kpl)

1 iso kokonainen levy voitaikinaa (älä siis osta viiden pienen levyn voitaikinapakkausta)
170 g sinihomejuustoa
200 g ranskankermaa (28%)
luomumuna voiteluun

1. Sulata voitaikinalevy. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
2. Kauli taikina noin kaksinkertaiseksi.
3. Siirrä sinihomejuusto ja ranskankerma tasapohjaiseen astiaan. Muussaa juusto ja ranskankerma haarukalla tasaisenlaiseksi massaksi, johon saa jäädä myös isompia juustomöykkyjä sattumiksi.
4. Levitä seos tasaisesti kaulitun taikinan päälle. Rullaa taikina rullalle ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi paloiksi. Nosta rullat pystyasentoon leivinpaperin päälle uuninpellille ja voitele kananmunalla.
5. Paista hyrriä uunissa noin 20 minuuttia. Varmista välillä tilanne. Rullien kuuluu saada väriä päältä, mutta sisemmältä voitaikina saa jäädä pehmeäksi ja hivenen raa’aksi. Uskokaa pois, se on parasta juuri niin!
6. Anna rullien jäähtyä ennen tarjoilua.

+7. Kauho lopuksi ylijäänyt juustokermaseos omaan suuhusi.

Ohje: Äidin